San Antonio Los Ranchos, Chalatenango

Ollaan perilla! Itse asiassa nyt tiistaina 25.3 tulee jo yli kuukausi tayteen siita kun hypattiin Berthan autoon San Salvadorissa suuntana San Antonio Los Ranchos ja TNT. Ajomatka El Salvadorin poikki kesti vain vaivaiset kaksi tuntia silla taa maa on ihan pikkiriikkisen pieni: pinta-ala 20 041 km² vrt. Suomi 303 890,89 km².

Juuri nyt El Salvadorissa on kesa kuumimmillaan (paivalla varjossa 35´C). Niinpa luonto kuivuu ja kapristyy polttavan auringon alla. Silti ajomatkalla riitti kateltavaa: lehmat ja hevoset laiduntaa niityilla, koirat juoksee katujen poikki, varikkaat bussit puhaltaa mustia pakokaasuja ilmaan, puut kurottuu tien ylle luoden vihrean katon, jonka lapi auringonsateet suodattuu kauniisti. Tienpenkalla paikalliset myy hedelmia. Samalla kun aurinko polttaa maata, rytmi hidastuu, ihmiset ja elaimet hakeutuu varjoon suojaan. Tuntuu kuin maan vetovoima ei tahtoisi paastaa ollenkaan liikkumaan.

Lopulta paastiin Chalatenangoon ja jaljella oli enaa 12km matkan maaranpaahaan. Chalatenango on “kunta” johon kuuluu monia pienia kylia, joista San Antonio Los Ranchos on yksi. Yllattavaa kylla, mutta kaikki maantiet El Salvadorissa on tosi hyvin hoidettuja eika onnettomuuksiakaan nay ollenkaan. Myos tie Chalatenangosta Los Ranchosiin on kohtuulliset ajettava! Nyt todella tuntuu etta ollaan maalla: viimeiset viisi kilometria mutkittelevaa tieta peltojen ja metsan keskella. Tien molemmin puolin nousee kukkuloita, joiden keskella suojassa on San Antonio Los Ranchosin kyla. Ensimmaiseksi alkoi nakya taloja tien molemmin puolin ja hyvin pian tie vei meidat kylan keskustaan joka on pikkiriikkisen pieni: kirkko, koriskentta ja muutama talo, poliisi, netti ja bussi. Ja 30m keskustan ohitettuamme auto viimein pysahtyi Centro Cultural Jon Cortinan eteen. Vihdoin oltiin perilla! Hullua ajatella etta taalla tultaisiin viettamaan seuraavat 9kk!

  

 Ovella meita tulivat tervehtimaan Julio (toinen TNT:n perustajajasenista, espanjalainen tai paremminkin baski, joka tuli tanne yli 20v.sitten tekemaan sosiaalityota sodan runtelemaan El Salvadoriin) ja Walter (el salvadorilainen jaba, joka aloitti TNT:ssa osallistumalla sen tarjoamiin kursseihin ja pikkuhiljaan ajan kuluessa tyollistyi taalla ja toimii nyt TNT:n johtajana). Meille esiteltiin koko “personal”, noin 10 vakinaista tyontekijaa, ja kulttuurikeskuksen tilat.

TNT (Tiempos Nuevos de Teatro= Teatterin uusi aika) perustettiin jo 22 vuotta sitten sodan aikaan. TNT ehti toimia ympariinsa El Salvadorissa kunnes se lopulta vuokrasi tilat Chalatenangosta ja sijoitti toiminnallisen keskuksensa sinne. Koska TNT:n tyo sijoittui kuitenkin paaasiassa pieniin kyliin, tahtoivat TNT:n perustajat etsia keskukselle pysyvan paikan. Ja niin kavi, etta juuri San Antonio Los Ranchosista loytyi siihen sopiva rakennus. Alunperin taa keskus oli luostari, mutta se hylattiin aikoja sitten ja ehti olla vuosia tyhjillaan ennen kuin sille loydettiin kayttoa. Kun asia saatiin sovittua kylalaisten kanssa, siirtyi TNT lopulta tanne ja nimesi uuden rakennuksen Centro Cultural Jon Cortinaksi. Ja nyt TNT on ehtinyt toimia taalla noin 8 vuotta menestyksekkaasti.

Siina historia lyhyesti! :)

Taa itse kulttuurikeskus on suuri: yks iso sali, toinen sali, taidenayttelytila, toimisto, lukuisia varastoja, ruokasali, keittio, iso piha…Ruoka tehdaan valmiiksi ja henkilokunta syo aina yhdessa aamupalan klo 07:30 ja lounaan 12:00.

Myos kulttuuripuolella naa on tosi aktiivisia ja keskuksen toiminta koostuu mm. naista kursseista: Teatteriryhma, teatterikerho, “orkesteri” (itse asiassa batucada eli lukuisia rumpuja!), puujaloilla loikkiminen ;), tanssikerho, elakelaisten tapaamiset, naisten tapaamiset, englannin kurssi, tietokonekurssi ja viikottaiset nuorten tapaamiset joissa pyritaan aina tekemaan mita nuoret itse haluaa. Eli kaiken kaikkiaan todella aktiivinen meininki! Saavuttiin huudeille just sopivaan aikaan, nimittain virallisesti kurssit alkavat maaliskuussa ja helmikuun ajan keskuksen henkilokunnan on tarkoitus saada valmiiksi kaikki vuotta koskevat suunnitelmat. Meita pyydettiin heti antamaan niille meidan cv:t ja tekemaan pieni esittely siita, millaisia kursseja oltaisiin valmiita opettamaan taman vuoden aikana. Tehtiin hirvean pitka lista siita, millaisia asioita oltaisiin valmiita opettamaan ja paikallisille lungeille tais tulla pikkasen stressi siita, miten jarjestella kaikki.. J hehee!

Nojoo, sitten meijat saateltiin meidan kodille joka on tosiaan 4min kavelymatkan paassa kulttuurikeskuksesta. Ensivaikutelma oli suht jaatava: osittain palanut puutarha ja talon rauniot. Kulttuurikeskuksen siivooja ja keittaja oli edellisena paivana siivonneet meidan taloa meita varten ja koska puutarha oli taynna lehtia (talo on siis ollut vuoden tyhjillaan) niin ne paatti polttaa osan lehdista, kuten taalla on tapana. Tosin ne tais kyllastya puolessa valissa ja lahti kotiin ja jatti kytevat tuhkat maahan…silla seurauksella etta rutikuiva maa ja kasvit otti tulta ja pian puolet puutarhasta oli liekeissa. Se tais olla naapuri joka sitten kavi sammuttamassa kaiken. 3 metrin lieskat saa liiketta lattareihinkin J

Osassa puutarhaa maa siis musta ja puista lehdet kartsanny. Sitten itse talo naytti autiotalolta, josta puuttuu katto. Pikkasen jannityksella astuttiin sisaan, kunnes meille selitettiin etta talon luhistunut siipi on sodan ajalta ja se haluttiin sailyttaa sellaisenaan, koska se oli kylan ainut rakennus joka ei tuhoutunut sodassa. Ok, eli taa onkin historiallisesti Merkittava rakennus ;)

Talon uusi puolisto (ts.suurin osa talosta) oli ihan kunnossa ja asuttava, mita nyt muutamat reiat seinissa (just sopivat semmosen kammenen kokosen hamahakin kuljettavaks) ja katossa+ metrien mittaiset halkeamat seinissa..

mutta heti alusta lahtien tuntu kodilta!

(Tassa nakymat makkarista ulos->)

Nelja huonetta ja keittio, 100 m² ja 50 m² terassi. Valtava puutarha, jossa rehottaa puut, kasvit, koynnokset, otokat, linnut…Omasta puutarhassa kasvaa myos mangot, limet, kaakao, banskut..ja muutamat hedelmat joita ei edes tunneta. Talo on ollut yli vuoden tyhjillaan ja siksi puutarha on suht villiintynyt ja vaatii ihan hirveesti tyota! Lehtia joka puolella, kivia, laattoja, keppeja sun muuta salaa joka puolella. On ihan mahtavaa olla luonnon keskella! Kadulla kappailee valilla lehmia, naapureilla on hevosia ja ne paristelee sillon tallon, kanat ja kukot tallustaa vapaasti minne haluaa ja kulkukoiria on kaikkialla. Kukot on varmaan syntymassa sykronoinu niiden biologisen kellon ja tasan 21:00, 24:00 ja 04:00 alkaa mieleton konsertti jossa kaikki San Antonio Los Ranchosin kukot heittaa paivan lapat. Hehee!

Meijan huoneessa on kaks sankya, pikku hylly ja “teline” vaatteille. Keittiossa on jaakaappi ja parit astiat ja kaasuhella, ei uunia. Talo on tosi yksinkertainen: terassin nurkassa on vessa ja vesihana+iso “allas” jonka reunoilla on tasot joissa pesta vaatteet ja astiat (laitan kuvan, selitys suht surkee J ) Ja suihku on koppi jossa putki seinassa. Sielta se vesi sitten tulee J ihan ku kastelujohdolla peseytyis. Lamminta vetta ei oo, eika sita kylla tarttekaan. Ja vessa vetaa, joka on kans iso plussa. Hehee! Eli siis kaikin puolin jees koti. Talossa on kaks makkaria ja sit kaks isompaa huonetta, joita ei talla hetkella kayteta. Toinen on varastona. Tehtiin sinne tutkimusmatka ja yllari yllari! Lepakot oli muuttaneet sinne asumaan! Jiihaa! Juosten veks. Hengittelyn ja pulssin tasailun jalkeen takasin. Ajateltiin jopa hankkia kissa, mutta ajan kuluessa ollaan todettu ettei    

a)  Lepakoista oo mitaan hairiota, ne on tosi lepposaa seuraa

b)  Ne syo hyttysia! Joita meilla on ihan pirusti!

Siispa lepakot saa jaada! Jos yolla jattaa huoneen oven auki niin ne lentaa sisaan, tekee pari rundia huoneen katossa, nappaa vihasimmat hyttyset ja jatkaa matkaansa. Mika voi olla parempi diili? J

Tein myos rauhan torakoiden kanssa. Meilla on myos niita..paljon J Nekin on suht hyvaa seuraa. Viettaa suurimman osan aikaansa kirjahyllyssa kirjojen takana. Ne ei sotke, ei likaa, ei vaivaa juurikaan, valilla vaan on pikkasen liian uteliaita ja siksi niita loytyy yllattaen paikoista, joista niita ei osaa odottaa..kuten kahvikupeista, vaatteista, vessasta jne. Ja sit kun kiljasee niin ne aika nopee tajuu ettei niiden kannata jaada hengailee panikoivan jattilaisen viereen ja sit ne nopeesti lahtee tutkiin muita juttuja.

Hyttyset on tosi verenhimoisia, samoin muurahaiset! Joiden purasu pistelee viel seuraavana paivana! Kuulemma taalla on myos skorpioneja..ja puutarhaa jarkatessa loydettiin kolme tarantellaa..valehtelematta lahes kammenen kokosia hamahakkeja. Yks paikallinen poika, Jorge, oli tullut auttamaan meita puutarhahommissa ja se kylmasti tappoi niista yhden. Mulle tuli huono filis siita, ettei vaan kuljetettu sita naapurin pihalle turvaan. Yllatys oli viela napsakampi kun yks eloonjaanyt hamppis jotenkin loysi tiensa meidan huoneeseen. Kuvitelkaa tilanne jossa lepposasti makoilet sangylla paivan paatteeksi, venyttelet ja kaannat kylkea vain todetaksesi, etta tollanen jattihamppis on 10cm paassa sun kasvoista! Whoah! Ei haluttu enaa yhtaan ruumiita ja niinpa 10min mietittiin kuinka kuljettaa hamppis veks. Lopulta nappasin sen tyhjaan maalipurkkiin ja vietiin se naapurin pihalle (talo tyhjillaan) ja paastettiin se rauhanomaisesti luontoon. Syke varmaan 200 :D! Me ihmiset ollaan 100 kertaa suurempia ku kaikki otokat: ollaan varmaan universumin pelokkaimpia elioita! Ja samalla vaarallisimpia!

Kuulemma kyseiset hamahakit ei oo vaarallisia muille kuin elaimille..kuka tietaa. Tuntuu etta jokaisella on oma tulkinta siita, miten luonto toimii..ok. Tehtiin kuitenkin sovinto luonnon kanssa, jes! J

Kulkukoiria taala kohdellaan myos tosi huonosti: kaikki on aliravittuja, niita potkitaan ja heitetaan kivilla. Niinpa koitan aina kuljettaa jotain ruuantahteita mukana, joita voi sitten antaa koirille aina kun oikein apua tarvitseva tyyppi tulee vastaan. Paatettiin yolla jattaa aina pikkasen ruokaa portaille, jotta joku elukka alkais kayda meilla kylassa. Ja niin kavi! Yks aivan ihana nuori koirajaba on alkanut piipahtaa aina kun ollaan kotona. Se RAKASTAA kun sita silitetaan, se haluu leikkia ja se diagnosoitais varmaan ADHD:lla + ylikompelyydella J

Nimettiin se Henriksi.

Sellanen oli ensivaikutelma San Antonio Los Ranchosista! Seuraavalla kerralla kerron kaiken kylalaisista ja El Salvadorin maaseudun sykkeesta ;)

THE ANIMAL WORLD...

                                                            (Henri, our daily guest.. ;) )

SOME PICTURES OF THE HOUSE:

    The garden                                                                       Burning the leaves (the 10th time ;) )

                                         (Another day burning leaves)

(Another part of the garden)

(This is where we found that spiderfamily..)

(These photos are taken in the "Sala Roberto Armijo, TNT, in one rehearsal with the actors of the Elenco Actoral)

Ya estamos en San Antonio los Ranchos!

Bueno, ya instalados en el lugar voy a lanzarme a contar como es nuestra estancia en el lugar, como es el centro TNT y su funcionamiento, que actividades realizamos en el propio centro, como es Los Ranchos, y algunas cosillas más que parten desde mi punto de vista y que quizás sea un pequeña visión más de este lugar y por consecuencia de El Salvador.

 Estamos ubicados en San Antonio los Ranchos, un pueblecito de unos 1400 habitantes situado en la región de Chalatenango (norte de El Salvador). El clima es caluroso, de unos 30 grados, ahorita en el mes de marzo. En abril/mayo comienza la temporada de lluvias que dura unos 6 meses. La temperatura baja, pero sigue siendo caluroso. Después son otros 6 meses de un poquito más de calor y deja de llover.

 El ritmo del lugar es lento y en ocasiones se hace pesante debido tb al clima, así que hay momentos que el cuerpo pesa y se vuelve perezoso. Hay muchos mosquitos y tábanos y no paran de querer relacionarse con un@. J

 La gente de los Ranchos nos han acogido muy bien, a pesar de que hay momentos que un@ se siente demasiado observado. Un@s por envidia otr@s por admiración, otr@s por miedo, otr@s por agradecimiento,… el caso es que te conviertes en un foco del cual no puedes esquivas ni eludir y esto a veces cuesta. Son muy de compartir y se asemeja mucho a los pueblos de los años 80 en España.

 Hay varias personas con las que hemos conectado y en concreto hay una persona llamada Teodora que nos ha abierto su corazón y nos ha compartido muchas de sus vivencias relacionadas con la guerra. Voy a contar parte de la historia de este municipio y de El Salvador.

 Los Ranchos fue repoblado en los años 92/93 una vez acabada la guerra. Acá hubo una masacre apoyada por EEUU que arrasó con la población Salvadoreña y muchos de ell@s tuvieron que emigrar a Ecuador jugándose la vida. Cuando llegaron a Ecuador much@s de ell@s estuvieron en refugios durante años. Es el caso de Teodora, que vivió durante 6 años en un refugio de la frontera de Ecuador.

 Éste municipio fue repoblado de gente Salvadoreña que no eran de acá pero que lo habitaron para comenzar una nueva vida.

Teodora nos cuenta sus experiencias vividas, muertes de amigas, de un hijo suyo, heridas, miedo, hacer comida para los guerrilleros, … y con todo ello no quiere que la gente olvide, por ello le parece importante que la gente recuerde lo que se vivió. (Recordar para no repetir los mismos errores). También comparte todo lo que tiene, (café, tamales,…) en su casita bastante destartalada, con sus gallinas y sus gatos.

 Bueno pasando ahora al lugar que hemos venido a dar un servicio. Es un centro cultural que surgió con el cese de la guerra hace 21 años. El centro se llama TNT(Tiempos Nuevos Teatro).

  Cuando llegamos nos arroparon bien, nos acomodaron en una casita que tienen fuera del centro y que la utilizan para cuando vienen voluntari@s a colaborar con ell@s.

La casa es genial! Rustica. Un jardín grande lleno de árboles (limonero, cacao, banano, mango,…) Una amaca, una cocina rudimentaria, varias habitaciones para la gente que vaya viniendo,… en fin. J

(Vistas desde nuestra habitación)

Al principio fue un poco duro pq el centro, dentro de lo que es El Salvador, está muy organizado y estructurado, y esto nos hizo sentir un poco alejado de lo que es la parte artística/cultural. Todo era números y letras y clasificaciones. Nos vimos obligados a realizar muchas horas de oficina y tocar temas que no sabíamos ni teníamos porque. Luego hemos ido encontrando la manera de estabilizarnos y poco a poco creo que podremos encontrar un equilibrio, aunque no se si aguantaremos por acá un año entero. Will see…

 Ahora estamos dando clases de Inglés dos días a la semana y estamos siendo facilitadores del Elenco, grupo de jóvenes que realizan varios miniespectáculos y una obra teatral a nivel nacional e internacional. Con ello estamos tres veces a la semana e intentamos plantar nuestra pequeña semillita. No se nos hace fácil pq el centro tiene su estructura, y su manera de funcionar y esto nos limita un poco pero…Quien dijo que iba a ser fácil! Ahí vamos… A seguir remando y aprendiendo. Estoy muy agradecido de vivir esta experiencia junto a Elina y de tener la oportunidad de compartir parte de mi con la gente de aquí y estoy seguro que me estoy llevando un regalo de la vida. GRACIAS.

 Bueno he querido hacer un pequeño resumen de nuestra pequeña estancia acá para hacer una idea general del lugar y sus sensaciones.

 En el siguiente entrada profundizaré más en algunos aspectos.

Un besazooooo y gran abrazo a tod@s l@s que seguís el blog!!! J