Xela (Quetzaltenango), Chichicastenango, Ciudad de Guatemala

Hiljaisuus on paattynyt! Hektisten kuuden viikon paatteeksi rinkka on vihdoin voitu laittaa nurkkaan!

Tassa pieni kooste kaikesta siita mita ollaan tehty viimeisen kuukauden aikana!

Xela (Quetzaltenango)

San Pedro La Lagunassa saatiin sahkoposti eraan kulttuurikeskuksen johtajalta joka suositteli meita tutustumaan kaupunkiin nimelta Xela. Siella kuulemma meita odotti runoilija "Marvin" joka voisi avata meille kaupungin kulttuuriskenea. Ei muuta kun bussiin! Parin tunnin matkan jalkeen paadyttiin perille: Suoraan kaupunkin suurimman torin keskelle. Katevasti bussien pakokaasut sekoittuu lampiman lihan, kalan, hedelmien, vihannesten ja matanevien raatojen hajuun..mmm..

Xela on tyypillinen pieni kaupunki 2000m korkeudessa: likainen, meluisa, vilkas...ja KYLMA! Iltaisin auringon laskettua takki ja pitkat housut tarpeen. Hostellin seinissa reikia: tuuli tulee sisalle ja kahdella ohuella peitolla ei paase kauhean pitkalle..ensimmaisena yona nukuin kenties 3 tuntia. Jes.

Tavattiin runoilija Marvin joka kayttaa kaiken aikansa Guatemalan kulttuurielaman elvyttamiseen. Taalla Vali-Amerikassa taiteilijat osaavat verkostoitua laajasti ja kaikenlaiset kansainvaliset projektit on tosi yleisia.
Meille suositeltiin yksia kuumia lahteita (Fuentes Georginas) Xelan lahistolla ja seuraavana paivana lahettiin tsekkaamaan ne. Wautsiwau! Kolme poolia, vesi pulppusi suoraan vuorenrinteesta ja viidakkoa ymparilla! Ah! Ensimmaisessa ja lampimimmassa altaassa vesi hoyrysi (ja ilman lampotila +25C)..siina ei pystynyt olemaan kun hetken kun iho jo punotti ja kartsas. Kaks muuta allasta oli jo viileampia. Hieno paikka, paljon paikallisia (joille sisaanpaasymaksu myos -50%).

Palattiin hostellille vasyneina ja sormet ja varpaat kurtulla :)
Seuraavana paivana suuntana CHICHICASTENANGO.







Chichicastenango

Alunperin idea tutustua Chichiin sai alkunsa runoilija Marvinilta Xelassa. Pieni kaupunki on kuuluisia valtavista markkinoistaan (keskiviikkoisin ja sunnuntaisin) jolloin kaikki kadut tayttyvat kasityolaisten kojuista, taiteesta, tavaroista ja ruuasta. Kaupunkia ymparoivat myos lukuisat Mayojen pyhat alttarit.
Koska Chichi tavallaan oli matkamme varrella paatettiin tutustua sen meininkiin!

Hypattiin bussiin Xelassa ja saatiin kuulla, etta paikalliset opettajat jatkoivat mielenosoituksiaan: muutama suuri moottoritie oli suljettu. Bussikuskit nopeesti duunas meille vaihtoehtoreitin (taalla tuntuu ettei valilla oo ollenkaan omaa tahtoa, bussiasemat tuntuu intian ja mustamaen torin risteytykselta). Parin tunnin kevyt matka ei lopulta ollut niin kevyt...paikalliset bussit pomppii niin etta paat kolisee seiniin. Bussiin tungetaan jopa 200 matkustajaa, avoimista ikkunoista sisaan lipuu maantien hiekat ja bussin mustat pakokaasut...ja kaikki tama mutkikkailla vuoristoteilla..huoh! Molemmilla meilla alko fiilis kadota, huono olo lisaantya ja Chichicastenangoon paastessamme ei haluttu muuta kun heittaytya pitkalleen!

Loydettiin halpa hostelli paikallisen hautausmaan vieresta. Taalla hautausmaat on tosi kauniita, upeita varikkaasti maalattuja ja kukilla koristeltuja "hautakammioita". Sita unohtaa hetkeksi missa on.

Itse kaupunki on pieni mutta viihtyisa. Paastiin perille tiistaina juuri sopivasti keskiviikon markkinoita varten. Tiistai-iltana kaupungin ilmapiiri oli jos sahkoistynyt, ihmiset soivat katukojuissa ruokaa ja kauppiaat pystyttivat kojujaan. Kun seuraavana aamuna herasin kaupunki on kokenut tayden muodonmuutoksen: Tyhjat kadut tayttyivat varikkaista kojuista joissa myytiin mita kauneimpia kasitoita! Katetun torin ruokakojut pursusivat ruokailijoita, savu, tuoksut ja varit sekoittuivat huumaavaksi seokseksi...Lahdettiin tsekkaamaan yks Maya alttari, siina toivossa etta paastaisiin osallistumaan johonkin rituaaliin mutta juuri paikalle saapuessamme shamaani oli lahtenyt muihin hommiin. Niinpa ma sukelsin markkinoiden humuun ja kadotin ajantajun! :)

Seuraavana paiva olikin jo aika taas pakata rinkka ja suunnata kohti Guatemala Citya!

Cuatemala City

El Salvadorin kulttuurikeskus oli suositellut meita tutustumaan "Caja Lúdica"- nimiseen kulttuurikeskukseen Guatemala Cityssa. Oltiin saatu keskuksen vetajan yhteystiedot ja meidat oli toivotettu erittain tervetulleiksi. Niinpa hypattiin taas bussiin ja toivottiin parasta...Onneksi matka oli pikkasen iisimpi kun Xela-Chichi ja paastiin perille suht rennoissa fiiliksissa. Meita oli varoteltu paljon Guatesta, takseista, rikollisista jne. Niinpa silla hetkella kun laskeuduttiin bussissa alko epavarma etsinta: "Mihin taksiin luottaa? Keneen voi luottaa? Kuka ei huijaa.." (Tahan mennessa meita on yritetty huijata KAIKKIALLA: raivostuttavaa kun viereinen matkustaja maksaa 50% vahemman matkalipun hinnasta ja kun yritat sanoa ettet halua maksaa tuplahintaa niin neuvotteluvaraa ei ole.)
Lopulta yks paikallinen nainen lupas pysayttaa luotettavan taksin ja neuvotella hinnan jolla vieda meidat perille. Ja nain todella tapahtui! :) Taksi jatti meidat Caja Lúdican ovelle ja matksettiin juuri mita sovittiin. Joskus nainkin.

Caja Lúdica (www.cajaludica.org) on kulttuurikeskus joka perustettiin alunperin elvyttamaan sodan jaadyttamaa Guatemalan kulttuuriskenea. Vallankumouksellisen alun jalkeen vuosien saatossa toiminta on muuttunut organisoidummaksi ja kenties poliittinen suuntaus on laimentunut. Nykyaan keskuksen paapaino on taiteen opetuksessa ja taiteen viemisessa pikkukyliin. Keskuksen kaksi perustajajasenta Doryan ja Julia (kolumbialainen pariskunta) toimivat meidat isantinamme niiden neljan paivan ajan, jotka vietettiin Guatemalassa.  Doryan esitteli meille koko kaupungin keskustan, vei meidat kuumille lahteille (Aguas Calientes de Irtra) ja Julia opetti meille kuinka kokata Ayervedan mukaista ruokaa :) Niiden koti oli aivan huikea, takapihalla kasvoi valtava puu ja iltaisin linnut, oravat ja pesukarhut tuli tervehtimaan.


(Kyltti Espanjan kulttuurikeskuksessa-->)

Vaikka siirtyma Meksikosta Guatemalaan tuntuikin aluksi ihanalta, oon kuitenkin huomannut pelkaavani taalla huomattavan paljon. Joka paiva tapahtuu aseellisia ryostoja, ihmiset eivat ole kaupungin kaduilla kahdeksan jalkeen illalla, kadut on huonosti valaistuja, takseihin ei voi luottaa, joka paiva kaupungissa kuolee ihmisia luoteihin. Bussien ryostot ovat tosi yleisia: aseistetut miehet nousee bussiin ja hetken kuluttua ampuvat muutamia laukauksia, ryostavat matkustajat ja toisinaan raiskaavat naismatkustajan siina samalla. Kaupunkia hallitsevat jengit ja jokainen asukas jolla on jonkin tyyppinen yritys, joutuu maksamaan veroa jengeille. Jos maksua ei tule niin sita tietaa kylla mita tapahtuu. Jokaista kauppaa vartioi "vartija" jolla on joku iso ase kadessa...katukuvassa vakivallan aistii. Niinpa vaikka yrittaa olla huoleton niin tietaessaan etta tama on maan todellisuutta, ei koskaan voi rentoutua kunnolla. Paikalliset usein kehuu maataan: kuinka upea luonto, jota ei voi nahda missaan muualla, upea ilmasto jne. Valilla tekee mieli vastata, etta ainakaan Euroopassa ei tarvitse pelata hengestaan eika jokainen vastaantulija kuvittele sun olevat umpirikas idioottijenkki. Usein paikalliset perustelevat vakivaltaa koyhyydella, mutta esimerkiksi Intiassa jossa suuri osa vaestosta on rutikoyhia, ei turistien tarvitse kuitenkaan pelata fyysista vakivaltaa. Saali etta upeet paikat karsii rikollisuudesta, korruptiosta ja vakivallasta. Tavallaan olin jopa onnellinen kun matkan valietappi El Salvador alkoi lahestya. Suurkiitos Doryanille ja Julialle upeesta vieraanvaraisuudesta. Ja sitten pakattiin rinkka hetkeksi viimeista kertaa, suuntana El Salvador!

Maanantai aamuna (kenties 16.2) hypattiin bussiin horisontissa El Salvador! Matka kesti koko paivan ja saavuttiin perille vasta illan pimetessa. Tarkoitus oli yopya yksi yo paakaupungissa ja seuraavana aamuna meidat hakisi Berta, joka veisi meidat autolla paatepisteeseen: San Antonio Los Ranchosiin! Saapuminen yhteen Vali-Amerikan vaarallisimmista kaupungeista pimealla sai taas selkakarvat pystyyn...mutta onneksi yksi bussin salvadorilaisista matkustajista naytti mita on todellinen vieraanvaraisuus! Sita tultiin hakemaan bussiasemalta ja se lupasi, etta sen kyyti voisi vieda meidat myos hostellille! Ja niin tosiaan kavi: ahtauduttiin paikalliseen autoon jossa lopulta meita oli seitseman ja kuski (joka oli tan naisen siskon mies..) vei meidat suoraan hostellin ovelle! Maksettiin sille sama kun oltais taksista maksettu. Jes. Ainakaan ei kusetettu. Talla kertaa.
Se vaha mita San Salvadorista nahtiin yolla oli: McDonalds, Wendy´s, Kentucky Fried Chicken, Subway, Burger King....ei oikeen tiedetty etta uskalletaanko kavella hostellilta ettimaan ruokapaikkaa mutta kuulemma viela siihen aikaan se oli turvallista (!?!). Pienta paranoijaa tuntien hiippailtiin Subwayhin ja take awayna diilattiin ruuat hostellille. Safkat naamaan, goijaan ja seuraavana paivana heratys 07:00! Jes, San Antonio Los Ranchos! Here we come!

"ARTISTIC"

BIENVENIDOS A XELA (QUETZALTENANGO)

Nos hosperdamos en Black Cat! Bastante frio por las noches!
Al  dia siguiente quedamos con Marvin (Poeta) amigo de Doryan (La caja lúdica(Guatemala) ) quien nos había pasado su contacto. Primer contacto con alguien del lugar, relacionado con el mundo de las Artes. Abrimos primera puerta de nuestro proyecto!
 Marvin nos habla del progreso de las Artes, de la intención de hacer regresar la sabiduría Maya! Lo que nuestros ojos ven es pobreza, sonrisas, miedo, energía masculina, ...será que se gesta en el underground!!!
 Al otro día vamos a visitar las "Fuentes Georginas". Un lugar de aguas calientes azufradas que nacen de un volcan. Para llegar al lugar agarramos un bus que nos lleva a Sunil. Acá conversamos con la persona que nos lleva en camioneta a las aguas calientes. Éste nos cuenta: "Viven de la agricultura, y los precios estan muy bajos. Él trabaja todos los días. No hay colegios públicos. El precio es de 150Q al mes, es decir 15e. No todo el mundo se lo puede permitir. :(

Nos dirigimos a Chichikastenango!...

CHICHIKASTENANGO

Dos, tres días de vómitos!

PROJECT GUGGENHEIM ART (http://www.projectguggenheim.org/pg/Guatemala/GuatemalaMain.htm)
      "Pequeño proyecto que fue financiado
        por el mismo Guggenheim en                                                       persona. Por lo que nos cuentan, una                                           gran persona que no le gusta la fama.                                           Muy solidario."                                                                                                                                                                                                                       EL MERCADO                                                  
                                                                                                                                   
                    DESECHOS                                      

                                                             



                            
                                                                   HOSTEL TERRACE

                    
     CEMENTERIO DE COLORES                                                           

                            CEREMONIA MAYA                 

              

                                                                                                                                       
GUATEMALA CITY

Llegamos a... Guatemala City!
Nos reunimos con Doryan&Julia, los encargados de Caja Lúdica http://www.cajaludica.org/
Nos hospedan en su propia casa! Visitamos el centro de Caja Lúdica en el cual tienen diversas actividades artísticas. El lugar se encuentra en pleno centro de Guatemala. Nos tratan super bien y nos hacen sentir el calor de hogar :)
Nos presentan a Harris, un muchacho que trabaja en Caja Lúdica y nos hace un dia de guia turístico. El domingo (Ya no se ni en que día vivo!) vamos con Doryan a pasar el día a IRTRA (Aguas calientes de Azufre). Fué interesante. Tienen un lugar que se asemeja a las saunas de Finlandia, aunque a menos temperatura, y con sus diferencias culturales.

La 6A Avenida: Es la calle más transitada del centro de Guatemala. Bastante movimiento. Mucho arte callejero, aunque nada que me sorprenda (estatuas, breakdance, payasos,...venta de perros(que mal los tratan), ...) Tambien se encuentra el Centro Cultural Español, el cual visitamos y fuimos a ver una obra de teatro de la compañía Mexicana "Las Lagartijas tiradas al sol". Monólogo.
Para llegar a la casa de Doryan&Julia hay que pasar por un control policial ya que nos esplican que en Guatemala exiten  pequeños "lugares" que deben estar protegidos por bandalismos, etc... Este tipo de realidades duelen en el alma. Bueno, ya en la casa...tienen una terracita hermosa pegada a la naturaleza y Doryan a generado en lugar de encuentro entre pájaros, ardillas, mapaches,... Hermoso!
Acá decido terminar con Guatemala, con un lindo recuerdo!
Nos dirijimos a El Salvador!!!

EL SALVADOR

Hemos llegado a San Salvador! Pasamos una noche y nos dirigimos a San Antonio de los Ranchos en la región de Chalatenango!
Lugar en el que vamos a colaborar como voluntarios: http://www.tnt.org.sv/

Hasta la próxima! :)