San Antonio
Los Ranchos, Chalatenango
Ollaan
perilla! Itse asiassa nyt tiistaina 25.3 tulee jo yli kuukausi tayteen siita
kun hypattiin Berthan autoon San Salvadorissa suuntana San Antonio Los Ranchos
ja TNT. Ajomatka El Salvadorin poikki kesti vain vaivaiset kaksi tuntia silla
taa maa on ihan pikkiriikkisen pieni: pinta-ala 20 041 km² vrt. Suomi 303 890,89 km².
Juuri nyt El
Salvadorissa on kesa kuumimmillaan (paivalla varjossa 35´C). Niinpa luonto
kuivuu ja kapristyy polttavan auringon alla. Silti ajomatkalla riitti
kateltavaa: lehmat ja hevoset laiduntaa niityilla, koirat juoksee katujen
poikki, varikkaat bussit puhaltaa mustia pakokaasuja ilmaan, puut kurottuu tien
ylle luoden vihrean katon, jonka lapi auringonsateet suodattuu kauniisti.
Tienpenkalla paikalliset myy hedelmia. Samalla kun aurinko polttaa maata, rytmi
hidastuu, ihmiset ja elaimet hakeutuu varjoon suojaan. Tuntuu kuin maan vetovoima
ei tahtoisi paastaa ollenkaan liikkumaan.
Lopulta
paastiin Chalatenangoon ja jaljella oli enaa 12km matkan maaranpaahaan.
Chalatenango on “kunta” johon kuuluu monia pienia kylia, joista San Antonio Los
Ranchos on yksi. Yllattavaa kylla, mutta kaikki maantiet El Salvadorissa on
tosi hyvin hoidettuja eika onnettomuuksiakaan nay ollenkaan. Myos tie Chalatenangosta
Los Ranchosiin on kohtuulliset ajettava! Nyt todella tuntuu etta ollaan maalla:
viimeiset viisi kilometria mutkittelevaa tieta peltojen ja metsan keskella.
Tien molemmin puolin nousee kukkuloita, joiden keskella suojassa on San Antonio
Los Ranchosin kyla. Ensimmaiseksi alkoi nakya taloja tien molemmin puolin ja
hyvin pian tie vei meidat kylan keskustaan joka on pikkiriikkisen pieni:
kirkko, koriskentta ja muutama talo, poliisi, netti ja bussi. Ja 30m keskustan
ohitettuamme auto viimein pysahtyi Centro Cultural Jon Cortinan eteen. Vihdoin
oltiin perilla! Hullua ajatella etta taalla tultaisiin viettamaan seuraavat
9kk!
Ovella meita tulivat tervehtimaan Julio (toinen TNT:n
perustajajasenista, espanjalainen tai paremminkin baski, joka tuli tanne yli
20v.sitten tekemaan sosiaalityota sodan runtelemaan El Salvadoriin) ja Walter
(el salvadorilainen jaba, joka aloitti TNT:ssa osallistumalla sen tarjoamiin
kursseihin ja pikkuhiljaan ajan kuluessa tyollistyi taalla ja toimii nyt TNT:n
johtajana). Meille esiteltiin koko “personal”, noin 10 vakinaista tyontekijaa,
ja kulttuurikeskuksen tilat.
TNT (Tiempos Nuevos de Teatro= Teatterin uusi aika) perustettiin
jo 22 vuotta sitten sodan aikaan. TNT ehti toimia ympariinsa El Salvadorissa
kunnes se lopulta vuokrasi tilat Chalatenangosta ja sijoitti toiminnallisen
keskuksensa sinne. Koska TNT:n tyo sijoittui kuitenkin paaasiassa pieniin
kyliin, tahtoivat TNT:n perustajat etsia keskukselle pysyvan paikan. Ja niin
kavi, etta juuri San Antonio Los Ranchosista loytyi siihen sopiva rakennus. Alunperin
taa keskus oli luostari, mutta se hylattiin aikoja sitten ja ehti olla vuosia
tyhjillaan ennen kuin sille loydettiin kayttoa. Kun asia saatiin sovittua
kylalaisten kanssa, siirtyi TNT lopulta tanne ja nimesi uuden rakennuksen
Centro Cultural Jon Cortinaksi. Ja nyt TNT on ehtinyt toimia taalla noin 8 vuotta
menestyksekkaasti.
Siina historia lyhyesti! :)
Taa itse kulttuurikeskus on suuri: yks iso sali, toinen sali,
taidenayttelytila, toimisto, lukuisia varastoja, ruokasali, keittio, iso piha…Ruoka
tehdaan valmiiksi ja henkilokunta syo aina yhdessa aamupalan klo 07:30 ja
lounaan 12:00.
Myos kulttuuripuolella naa on tosi aktiivisia ja keskuksen
toiminta koostuu mm. naista kursseista: Teatteriryhma, teatterikerho, “orkesteri”
(itse asiassa batucada eli lukuisia rumpuja!), puujaloilla loikkiminen ;),
tanssikerho, elakelaisten tapaamiset, naisten tapaamiset, englannin kurssi,
tietokonekurssi ja viikottaiset nuorten tapaamiset joissa pyritaan aina
tekemaan mita nuoret itse haluaa. Eli kaiken kaikkiaan todella aktiivinen
meininki! Saavuttiin huudeille just sopivaan aikaan, nimittain virallisesti kurssit
alkavat maaliskuussa ja helmikuun ajan keskuksen henkilokunnan on tarkoitus
saada valmiiksi kaikki vuotta koskevat suunnitelmat. Meita pyydettiin heti
antamaan niille meidan cv:t ja tekemaan pieni esittely siita, millaisia
kursseja oltaisiin valmiita opettamaan taman vuoden aikana. Tehtiin hirvean
pitka lista siita, millaisia asioita oltaisiin valmiita opettamaan ja
paikallisille lungeille tais tulla pikkasen stressi siita, miten jarjestella
kaikki..
J
hehee!
Nojoo, sitten meijat saateltiin meidan kodille joka on
tosiaan 4min kavelymatkan paassa kulttuurikeskuksesta. Ensivaikutelma oli suht
jaatava: osittain palanut puutarha ja talon rauniot. Kulttuurikeskuksen
siivooja ja keittaja oli edellisena paivana siivonneet meidan taloa meita
varten ja koska puutarha oli taynna lehtia (talo on siis ollut vuoden
tyhjillaan) niin ne paatti polttaa osan lehdista, kuten taalla on tapana. Tosin
ne tais kyllastya puolessa valissa ja lahti kotiin ja jatti kytevat tuhkat
maahan…silla seurauksella etta rutikuiva maa ja kasvit otti tulta ja pian
puolet puutarhasta oli liekeissa. Se tais olla naapuri joka sitten kavi
sammuttamassa kaiken. 3 metrin lieskat saa liiketta lattareihinkin J
Osassa puutarhaa maa siis musta ja puista lehdet kartsanny.
Sitten itse talo naytti autiotalolta, josta puuttuu katto. Pikkasen
jannityksella astuttiin sisaan, kunnes meille selitettiin etta talon luhistunut
siipi on sodan ajalta ja se haluttiin sailyttaa sellaisenaan, koska se oli
kylan ainut rakennus joka ei tuhoutunut sodassa. Ok, eli taa onkin
historiallisesti Merkittava rakennus ;)
Talon uusi puolisto (ts.suurin osa talosta) oli ihan
kunnossa ja asuttava, mita nyt muutamat reiat seinissa (just sopivat semmosen
kammenen kokosen hamahakin kuljettavaks) ja katossa+ metrien mittaiset
halkeamat seinissa..
mutta heti alusta lahtien tuntu kodilta!
(Tassa nakymat makkarista ulos->)
Nelja huonetta ja keittio, 100
m²
ja 50 m² terassi. Valtava puutarha, jossa rehottaa puut, kasvit,
koynnokset, otokat, linnut…Omasta puutarhassa kasvaa myos mangot, limet,
kaakao, banskut..ja muutamat hedelmat joita ei edes tunneta. Talo on ollut yli
vuoden tyhjillaan ja siksi puutarha on suht villiintynyt ja vaatii ihan
hirveesti tyota! Lehtia joka puolella, kivia, laattoja, keppeja sun muuta salaa
joka puolella. On ihan mahtavaa olla luonnon keskella! Kadulla kappailee
valilla lehmia, naapureilla on hevosia ja ne paristelee sillon tallon, kanat ja
kukot tallustaa vapaasti minne haluaa ja kulkukoiria on kaikkialla. Kukot on
varmaan syntymassa sykronoinu niiden biologisen kellon ja tasan 21:00, 24:00 ja
04:00 alkaa mieleton konsertti jossa kaikki San Antonio Los Ranchosin kukot heittaa
paivan lapat. Hehee!
Meijan huoneessa on kaks sankya, pikku hylly ja “teline”
vaatteille. Keittiossa on jaakaappi ja parit astiat ja kaasuhella, ei uunia.
Talo on tosi yksinkertainen: terassin nurkassa on vessa ja vesihana+iso “allas”
jonka reunoilla on tasot joissa pesta vaatteet ja astiat (laitan kuvan, selitys
suht surkee J ) Ja suihku on koppi jossa putki seinassa. Sielta se vesi sitten tulee J ihan ku
kastelujohdolla peseytyis. Lamminta vetta ei oo, eika sita kylla tarttekaan. Ja
vessa vetaa, joka on kans iso plussa. Hehee! Eli siis kaikin puolin jees koti.
Talossa on kaks makkaria ja sit kaks isompaa huonetta, joita ei talla hetkella
kayteta. Toinen on varastona. Tehtiin sinne tutkimusmatka ja yllari yllari!
Lepakot oli muuttaneet sinne asumaan! Jiihaa! Juosten veks. Hengittelyn ja
pulssin tasailun jalkeen takasin. Ajateltiin jopa hankkia kissa, mutta ajan
kuluessa ollaan todettu ettei
a) Lepakoista oo mitaan hairiota, ne on tosi
lepposaa seuraa
b) Ne syo hyttysia! Joita meilla on ihan pirusti!
Siispa lepakot saa jaada! Jos yolla jattaa huoneen oven auki niin
ne lentaa sisaan, tekee pari rundia huoneen katossa, nappaa vihasimmat hyttyset
ja jatkaa matkaansa. Mika voi olla parempi diili? J
Tein myos rauhan torakoiden kanssa. Meilla on myos niita..paljon J Nekin on suht hyvaa seuraa. Viettaa
suurimman osan aikaansa kirjahyllyssa kirjojen takana. Ne ei sotke, ei likaa,
ei vaivaa juurikaan, valilla vaan on pikkasen liian uteliaita ja siksi niita
loytyy yllattaen paikoista, joista niita ei osaa odottaa..kuten kahvikupeista,
vaatteista, vessasta jne. Ja sit kun kiljasee niin ne aika nopee tajuu ettei
niiden kannata jaada hengailee panikoivan jattilaisen viereen ja sit ne
nopeesti lahtee tutkiin muita juttuja.
Hyttyset on tosi verenhimoisia, samoin muurahaiset! Joiden
purasu pistelee viel seuraavana paivana! Kuulemma taalla on myos
skorpioneja..ja puutarhaa jarkatessa loydettiin kolme
tarantellaa..valehtelematta lahes kammenen kokosia hamahakkeja. Yks paikallinen
poika, Jorge, oli tullut auttamaan meita puutarhahommissa ja se kylmasti tappoi
niista yhden. Mulle tuli huono filis siita, ettei vaan kuljetettu sita naapurin
pihalle turvaan. Yllatys oli viela napsakampi kun yks eloonjaanyt hamppis
jotenkin loysi tiensa meidan huoneeseen. Kuvitelkaa tilanne jossa lepposasti
makoilet sangylla paivan paatteeksi, venyttelet ja kaannat kylkea vain
todetaksesi, etta tollanen jattihamppis on 10cm paassa sun kasvoista! Whoah! Ei
haluttu enaa yhtaan ruumiita ja niinpa 10min mietittiin kuinka kuljettaa
hamppis veks. Lopulta nappasin sen tyhjaan maalipurkkiin ja vietiin se naapurin
pihalle (talo tyhjillaan) ja paastettiin se rauhanomaisesti luontoon. Syke varmaan
200 :D! Me ihmiset ollaan 100 kertaa suurempia ku kaikki otokat: ollaan varmaan
universumin pelokkaimpia elioita! Ja samalla vaarallisimpia!
Kuulemma kyseiset hamahakit ei oo vaarallisia muille kuin
elaimille..kuka tietaa. Tuntuu etta jokaisella on oma tulkinta siita, miten
luonto toimii..ok. Tehtiin kuitenkin sovinto luonnon kanssa, jes! J
Kulkukoiria taala kohdellaan myos tosi huonosti: kaikki on
aliravittuja, niita potkitaan ja heitetaan kivilla. Niinpa koitan aina
kuljettaa jotain ruuantahteita mukana, joita voi sitten antaa koirille aina kun
oikein apua tarvitseva tyyppi tulee vastaan. Paatettiin yolla jattaa aina
pikkasen ruokaa portaille, jotta joku elukka alkais kayda meilla kylassa. Ja
niin kavi! Yks aivan ihana nuori koirajaba on alkanut piipahtaa aina kun ollaan
kotona. Se RAKASTAA kun sita silitetaan, se haluu leikkia ja se diagnosoitais
varmaan ADHD:lla + ylikompelyydella J
Nimettiin se Henriksi.
Sellanen oli ensivaikutelma San Antonio Los Ranchosista!
Seuraavalla kerralla kerron kaiken kylalaisista ja El Salvadorin maaseudun
sykkeesta ;)
THE ANIMAL WORLD...
(Henri, our daily guest.. ;) )
SOME PICTURES OF THE HOUSE:
The garden Burning the leaves (the 10th time ;) )
(Another day burning leaves)
(Another part of the garden)
(This is where we found that spiderfamily..)
(These photos are taken in the "Sala Roberto Armijo, TNT, in one rehearsal with the actors of the Elenco Actoral)
Ya estamos en San Antonio los Ranchos!
Bueno, ya instalados en el lugar voy a
lanzarme a contar como es nuestra estancia en el lugar, como es el centro TNT y
su funcionamiento, que actividades realizamos en el propio centro, como es Los
Ranchos, y algunas cosillas más que parten desde mi punto de vista y que quizás
sea un pequeña visión más de este lugar y por consecuencia de El Salvador.
Estamos
ubicados en San Antonio los Ranchos, un pueblecito de unos 1400 habitantes
situado en la región de Chalatenango (norte de El Salvador). El clima es
caluroso, de unos 30 grados, ahorita en el mes de marzo. En abril/mayo comienza
la temporada de lluvias que dura unos 6 meses. La temperatura baja, pero sigue
siendo caluroso. Después son otros 6 meses de un poquito más de calor y deja de
llover.
El
ritmo del lugar es lento y en ocasiones se hace pesante debido tb al clima, así
que hay momentos que el cuerpo pesa y se vuelve perezoso. Hay muchos mosquitos
y tábanos y no paran de querer relacionarse con un@. J
La
gente de los Ranchos nos han acogido muy bien, a pesar de que hay momentos que
un@ se siente demasiado observado. Un@s por envidia otr@s por admiración, otr@s
por miedo, otr@s por agradecimiento,… el caso es que te conviertes en un foco
del cual no puedes esquivas ni eludir y esto a veces cuesta. Son muy de
compartir y se asemeja mucho a los pueblos de los años 80 en España.
Hay
varias personas con las que hemos conectado y en concreto hay una persona
llamada Teodora que nos ha abierto su corazón y nos ha compartido muchas de sus
vivencias relacionadas con la guerra. Voy a contar parte de la historia de este
municipio y de El Salvador.
Los
Ranchos fue repoblado en los años 92/93 una vez acabada la guerra. Acá hubo una
masacre apoyada por EEUU que arrasó con la población Salvadoreña y muchos de
ell@s tuvieron que emigrar a Ecuador jugándose la vida. Cuando llegaron a
Ecuador much@s de ell@s estuvieron en refugios durante años. Es el caso de
Teodora, que vivió durante 6 años en un refugio de la frontera de Ecuador.
Éste
municipio fue repoblado de gente Salvadoreña que no eran de acá pero que lo
habitaron para comenzar una nueva vida.
Teodora nos cuenta sus experiencias vividas,
muertes de amigas, de un hijo suyo, heridas, miedo, hacer comida para los
guerrilleros, … y con todo ello no quiere que la gente olvide, por ello le
parece importante que la gente recuerde lo que se vivió. (Recordar para no
repetir los mismos errores). También comparte todo lo que tiene, (café,
tamales,…) en su casita bastante destartalada, con sus gallinas y sus gatos.
Bueno
pasando ahora al lugar que hemos venido a dar un servicio. Es un centro
cultural que surgió con el cese de la guerra hace 21 años. El centro se llama
TNT(Tiempos Nuevos Teatro).
Cuando
llegamos nos arroparon bien, nos acomodaron en una casita que tienen fuera del
centro y que la utilizan para cuando vienen voluntari@s a colaborar con ell@s.
La casa
es genial! Rustica. Un jardín grande lleno de árboles (limonero, cacao, banano,
mango,…) Una amaca, una cocina rudimentaria, varias habitaciones para la gente
que vaya viniendo,… en fin. J
(Vistas desde nuestra habitación)
Al
principio fue un poco duro pq el centro, dentro de lo que es El Salvador, está
muy organizado y estructurado, y esto nos hizo sentir un poco alejado de lo que
es la parte artística/cultural. Todo era números y letras y clasificaciones.
Nos vimos obligados a realizar muchas horas de oficina y tocar temas que no
sabíamos ni teníamos porque. Luego hemos ido encontrando la manera de
estabilizarnos y poco a poco creo que podremos encontrar un equilibrio, aunque
no se si aguantaremos por acá un año entero. Will see…
Ahora
estamos dando clases de Inglés dos días a la semana y estamos siendo
facilitadores del Elenco, grupo de jóvenes que realizan varios miniespectáculos
y una obra teatral a nivel nacional e internacional. Con ello estamos tres
veces a la semana e intentamos plantar nuestra pequeña semillita. No se nos
hace fácil pq el centro tiene su estructura, y su manera de funcionar y esto
nos limita un poco pero…Quien dijo que iba a ser fácil! Ahí vamos… A seguir
remando y aprendiendo. Estoy muy agradecido de vivir esta experiencia junto a
Elina y de tener la oportunidad de compartir parte de mi con la gente de aquí y
estoy seguro que me estoy llevando un regalo de la vida. GRACIAS.
Bueno
he querido hacer un pequeño resumen de nuestra pequeña estancia acá para hacer
una idea general del lugar y sus sensaciones.
En el
siguiente entrada profundizaré más en algunos aspectos.
Un besazooooo y gran abrazo a tod@s l@s que
seguís el blog!!! J
